VAKUUKSIEN KANSSA VARMALLE VALMISMATKALLE VAIKO ILMAN VARMUUTTA KOHTI ILOISIA RISKISEIKKAILUJA?

Uuden vuonna 2009 voimaan tulleen valmismatkalain mukaan valmismatka on matkanjärjestäjän suunnittelema ja kokoama matkapaketti, johon sisältyy vähintään kaksi matkailupalvelua, yleisimmin lentomatka ja hotelli tai vaikkapa hotelli ja jokin matkailupalvelu kuten esimerkiksi harrastuskurssi tai autonvuokraus. Matkapaketti, jonka matkustaja kokoaa itse netissä tai esitteessä tarjolla olevista erillisistä palveluista, esim. pelkät lennot tai majoituksen, ei puolestaan ole valmismatka. Tällöin kaikki matkustajan pakettiinsa valitsemat osat ovat hankittavissa erikseen ilmoitetulla hinnalla ja ne hinnoitellaan ja maksetaan erillisinä. Valmismatka on matkaajalle turvallinen ja helppo valinta, sillä silloin hänen rahansa ovat turvatut matkanjärjestäjän asettamalla vakuudella. Matkanjärjestäjän konkurssitilanteessa hänen asettamastaan vakuudesta korvattaisiin asiakkaan kuljetus kotiin matkakohteesta sekä lisäksi peruuntuvien matkojen ennakkomaksut. Korvausasiaa tällaisissa tapauksissa hoitaa aina Kuluttajavirasto. Valmismatkalakia sovelletaan niin kotimaahan suuntautuvien kuin ulkomaillekin suuntautuvien valmismatkojen myyntiin. Suomen matkatoimistoalan liiton ja Kuluttajaviraston neuvottelemat Yleiset valmismatkaehdot määrittelevät, miten Valmismatkalakia sovelletaan ja matkanjärjestäjän lisä- ja erityisehdot tämän lisäksi vielä tarkentavat käytäntöjä.

Lakimuutoksen ansiosta verkossa matkoja myyvillä on yhtäläinen vastuu kuin perinteisilläkin matkatoimistoilla ja yhä usemmat matkat katsotaan valmismatkoiksi. Valmismatka takaa asiakkaalle paremman suojan kuin erikseen ostetut palvelut. Valmismatkan järjestäjä on velvollinen asettamaan takuun, jolla turvataan matkustajan rahat mahdollisessa matkanjärjestäjän konkurssitilanteessa. Lisäksi valmismatkan järjestäjä velvoitetaan auttamaan asiakasta mahdollisissa matkalla tapahtuvissa hätätilanteissa ja tiedottamaan asiakkaalle matkakohteen turvallisuuteen liittyvistä asioista, matkavakuutuksen tarpeellisuudesta sekä matkan peruutusoikeudesta. Matkanjärjestäjä voi erityistilanteissa käyttää yleisistä valmismatkaehdoista poikkeavia sopimusehtoja. Erityisehdot eivät saa olla ristiriidassa valmismatkalain kanssa.

KULUTTAJAA SUOJAA KULUTTAJANSUOJALAKI - MUTTA KUKA LOHDUTTAISI PIENTÄ VÄLITTÄJÄÄ?

Kuluttajansuojalakia sovelletaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä tehtyihin kauppoihin. Laissa on säännelty markkinointi, sopimusehtojen sovittelu ja tulkinta, kulutusluotot ja kuluttajapalvelusopimukset. Kuluttajaviranomaiset auttavat kuluttajaa jos erimielisyyksiä ilmenee, esim. jos elinkeinoharjoittajan toiminnassa tai kuluttajan häneltä ostamassa tavarassa tai palvelussa on jokin laissa määritelty virhe. Kuluttajansuojalakia ei sovelleta kahden kuluttajan eikä kahden elinkeinonharjoittajan välillä tehtyihin kauppoihin. Kuluttajansuojalaki on valtaosaltaan pakottavaa lainsäädäntöä. Kuluttajansuoja- tai muun pakottavan lain vastainen ehto on näin ollen automaattisesti mitätön. Elinkeinon harjoittajan ja kuluttajan välinen sopimus ei päde niiltä osin,joissa se antaa kuluttajalle huonomman suojan kuin kuluttajansuojalaki. Pätemättömien säännösten tilalla sovelletaan kuluttajansuojalakia. Kuluttajansuojalain mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää sopimusehtoa, jota hyödykkeen hinta ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.
Koska elinkeinonharjoittaja alan ammattilaisena, sopimusehtojen laatijana ja resursseiltaan suurempana on sopimussuhteessa vahvempi osapuoli, kuluttajansuojalaissa on katsottu tarpeelliseksi tasapainottaa osapuolten asemaa suojaamalla kuluttajaa kohtuuttomia ehtoja vastaan. Kuluttajan velvollisuus on maksaa tavaran tai palvelun hinta kokonaan ja sovittuna aikana, kun taas myyjän velvollisuus on toimittaa sovitunlainen tuote sovittuna aikana ja sovittuun hintaan. Sopimusehtoja laadittaesssa on syytä muistaa, että kuluttajan kannalta keskeiset, ostopäätökseen vaikuttavat ehdot on esitettävä selkeästi jo tuotteen tai palvelun markkinoinnissa tai viimeistään sopimusta tehtäessä.Pelkästään vakioehtoihin viittaaminen ei riitä, vaan ehdot on esitettävä ymmärrettävällä tavalla. Kuluttajalla on oltava aito mahdollisuus tutustua sopimusehtoihin.

www.istockphoto.com

PIENTEN MATKANVÄLITTÄJIEN KOHTUUTON VAKUUSPAKKO! APUA, TEHKÄÄ JOTAIN...

Useat pienet matkanvälitystoimintaa harjoittavat yritykset ovat lievästi sanoen lirissä kohtuuttomilta tuntuvien vakuusvaateiden kanssa. Esim. tapauksessa, jossa välittäjä välittää pientä provisiota vastaan valmismatkoiksi katsottavia matkoja esim. EU:n ulkopuolisiin maihin ja välittää asiakkaan maksamat maksut ennen matkaa eteenpäin varsinaiselle lopulliselle matkanjärjestäjälle, on pieni välittäjä yksin vastuussa asiakasvakuuksien ottamisesta koko matkan kokonaishinnan arvosta (siitä huolimatta että hänelle usein lopulta jää käteen vaivaiset 10% summasta). Useimmilla välittäjillä ei ole vaadittavaan täysivastuun kantoon minkäänlaista mahdollisuutta. Riskit ovat myös yrittäjälle kohtuuttoman suuret, ei pelkästään asiakkaalle. Kuka pieni matkanvälittäjä haluaisikaan kiinnittää esim. taloaan ja tiluksiaan kaiken kattavien asiakasvakuuksien takeeksi saadakseen muutaman hassun asiakkaan esim. issikkavaellusmatkalle EU:n ulkopuoliseen Islantiin tai vaikkapa kanoottiretkelle Vienanmerelle Venäjälle, missä riskialttius on jo vieläkin astetta korkeampi? Ja jos viikinki pistääkin kaukaisella saarella konkurssihakemuksen vetämään, on silloin pieni suomalainen pienellä provikalla elävä matkanvälittäjä yksin korvaamassa asiakkaalle tämän menetyksiä 100%:sti...
Eikö asiakkaan kanssa voisi sopia ns. vapaaehtoisen ja tietoisen riskin ottamisesta, edes osariskin/jaetun riskin osalta jo matkan buukkaus ja maksutilanteessa? Silloin asiakas voisi itse päättää että lähteekö riskeistä huolimatta vai jääkö kotiin? Uskon että moni kuitenkin lähtisi ja moni pieni matkailuyrittäjä voisi jatkaa pienimuotoista elantonsa hankkimista rauhassa. Tämä voisi koskea etenkin seikkailu ja elämysmatkailun kenttää jossa jo muutenkin on hieman odotusarvona, että jotain voi tai saattaa tapahtua joka tapauksessa. Nykyisillä kuluttajansuojan EU säädöksillä (joita kaiken lisäksi sovelletaan, noudatetaan ja valvotaan hyvinkin eri tavoin eri EU maissa!) on pienen matkanvälittäjän todellakin parempi olla yrittämättä yhtään mitään ja "kuolla mieluummin pelkkänä köyhänä kuin kuolla vieläkin köyhempänä matkanvälitysyrittäjänä"! Eikö jo yhteistuumin voitaisi Suomessa lopettaa tämä omien kyttääminen ja syyllistäminen, kyllä ihmiset osaavat nykypäivänä tehdä itsenäisiä ratkaisuja matkalle lähdöstään moninaiset riskit huomioiden? Turha paapominen joutaisi romukoppaan. Tiukoista ja ahdasmielisistä vakuussäädöksistä johtuen Suomi menettää paljon matkailutuloja ympäri Suomenmaan ja tämä jos mikä on kerrassaan synkkää kansantaloudellista tuhlausta! Sillä aikaa kun espanjalaiset ja ranskalaiset naureskelevat meidän tiukkapipoisille säädösten noudattamisille, elämysreissujen asiakasvirta siirtyy kulkemaan Suomen sijasta EU:n ulkopuolisiin maihin esim. Espanjan ja Ranskan sekä muiden EU maiden kautta...

Matkanjärjestäjät eivät suinkaan ole olemassa vain kuluttajaa kiusatakseen vaan tarjotakseen heille monesti ainutlaatuisia tuotteita ja matkakohteita! Asiakas haluaa lähteä matkalle useimmissa tapauksissa riskit tiedostaen.

SUOJAA YKSITYISYYTTÄSI - OTA SELVÄÄ TIETOSUOJASTASI VERKKOKAUPPAOSTOKSILLA

Kuluttajan yksityisyyttä suojaa laki tietosuojasta, jonka päämääränä on sähköisen viestinnän tietoturvan, luotettavuuden ja yksityisyydensuojan vaaliminen ja edistäminen. Ostaessamme verkkokaupasta mietimme monesti miten turvallinen ostotapahtuma on ja voisiko tietoja meistä päätyä transaktioiden aikana kenties joidenkin väärien ihmisten käsiin. Usein verkkokauppa-asiointi vaatii asiakkailtaan rekisteröitymisen ennen kuin tilauksen teko verkkokaupasta on edes mahdollinen. Tällöin yritys saa meistä käyttöönsä ne henkilötiedot joita rekisteröityessä annamme ja joita ensisijaisesti käytetään esim. markkinoinnissa ja palvelujen muokkaamisessa. Joskus tietoja myös siirtyy kolmansille osapuolille tietämättämme vaikka verkkokaupan pitäjä ei saa käyttää tai luovuttaa asiakastietoja edelleen vastoin rekisteröidyn henkilön suostumusta. Verkkokaupassa asioivalla ja sinne rekisteröityvällä asiakkaalla on oikeus saada tietää, mitä tietoja hänestä on rekisteriin talletettu. Jokaisella meistä on oikeus tietää, mitä tietoja yrityksessä meistä on, ja voimme tarvittaessa myös poistaa niitä ja kieltää niiden käytön kokonaan. Meillä on oikeus varmistaa että henkilötiedot ovat verkkokaupan rekisterissä oikein eikä niitä käytetä tai luovuteta kenellekään vastoin tahtoamme. Verkkokauppias voi henkilötietolain nojalla pitää rekisteriä ja käsitellä asiakkaidensa henkilötietoja heidän suostumuksellaan. Ratkaisevaa tietosuojan kannalta on, toimiiko verkkokauppa jossa olet asioinut Suomessa vai EU:n alueella vaiko sen ulkopuolella. Kuluttajan tietosuojassa on vielä maakohtaisia eroja sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella. Jokaisen tulisi olla tarkkana siinä, mitä tietoja itsestään antaa ja kenelle ja millä ehdoilla. Jokaisen asiakastietoja keräävän verkkopalvelun tulisi esittää verkkosivustollaan myös tietosuoja ja rekisteriselosteet, jotka olisivat kaikkien nähtävillä. Hyvän muistilistan verkkokaupassa asioinnin tietosuojasta tarjoaa esim. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry.

ETÄMYYNTISÄÄNNÖKSET

Kuluttajavirasto määrittää etämyynnin olevan kaupankäyntiä, jossa asiakas ja myyjä eivät ole yhtä aikaa paikalla ja myynti tapahtuu yleensä verkkokaupassa, postimyyntinä tai puhelinmyyntinä. Kaikkeen etämyyntiin sovelletaan kuluttajansuojalain 6. luvun etämyyntisäännöksiä. Säännökset kuuluvat siis kuluttajansuojan piiriin ja niillä määritellään mm. palautus ja peruutusoikeus sekä hintojen sitovuus. Säännöksiä ei sovelleta silloin, jos molemmat osapuolet ovat yrittäjiä tai kuluttajia.Etämyynnin ehtoihin kuuluu, että kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus 14 päivän kuluessa, eikä tämän oikeuden käyttämisestä saa aiheutua kuluttajalle kuluja (KSL 15 §). Peruutusaika lasketaan siitä, kun kuluttaja on saanut sekä tuotteen että vahvistuksen eli siitä päivästä lähtien, kun kuluttaja vastaanottaa näistä myöhemmin saapuvan. Kuluttajalla on siis aina kaksi viikkoa aikaa tutustua tuotteeseen kotona ja halutessaan palauttaa se ilman perusteluja. Tuotetta ei saa kuitenkaan ottaa käyttöön, jos sen aikoo palauttaa. Etämyynnin peruutusoikeus koskee valtaosaa tuotteista ja ne, joita peruutusoikeus ei koske, on erikseen laissa määritelty. Etämyyntisäännökset määrittävät etämyynnin sopimuskäytännöt sekä tuotteen palautus-ja peruutusoikeudet. Lisäksi siinä määritellään, mitä tietoa tuotteesta tai palvelusta myyjän on vähintään toimitettava ostajalle ennen sopimuksen tekemistä. Näitä ovat muun muassa myytävän palvelun/tuotteen pääominaisuudet, hinta, toimituskulut sekä sopimus- ja maksuehdot.

SOPIMUSVAPAUS JA SOPIMUSTEN MUOTOVAPAUS

Tieke ry. luonnehtii muotovapauden periaatetta seuraavalla tavalla: "Sähköisen kaupankäynnin oikeudellisena perustana ovat samat Suomen lait kuin muussakin kaupankäynnissä. Yritysten välisessä kaupassa vallitsee myös sopimusvapauden periaate. Tällä tarkoitetaan pääasiassa sopimuksen sisältövapautta eli sitä, että osapuolilla on oikeus vapaasti määrätä sopimuksiensa oikeuksista ja velvoitteista." Laki ei määrää sopimuksen muotoa vaan yritykset voivat tehdä sopimuksensa parhaimmaksi katsomallaan tavalla ja sopijaosapuolille sopivassa muodossa. Sopimus voidaan tehdä suullisesti tai sähköisesti. Myös kansainvälisessä kaupassa suurin osa yritysten sopimuksia koskevista säännöksistä, kuten myös kansainvälinen kauppalaki, on tahdonvaltaista oikeutta eli yritysten välisessä kaupassa vallitsee sopimusvapauden periaate. Lainsäädäntö on syytä selvittää kauppakumppanien mukaan maakohtaisesti sillä vaikka EU -maiden kansallisissa kauppalaeissa ei yleisesti ottaen ole pakottavia säännöksiä ja EU-maiden kauppaoikeuden yleiset periaatteet ja sopimuksen tulkinnan periaatteet voivat muistuttaa toisiaan, on niissä on kuitenkin myös eroja. Myös kansainvälisessä kaupassa vallitsee pääsääntöisesti muotovapaus eli että laki ei määrää sopimuksen muotoa vaan yritykset voivat tehdä sopimuksensa sopijaosapuolille sopivassa muodossa. Koska tämä on vain pääsääntö, tulee sopimuksen muoto tarkistaa aina kohdemaan lainsäädännön tuntevan asiantuntijan kanssa. Tarkoittaa että sopimus voi olla tilanteesta riippuen kirjallinen, suullinen tai verkkokaupassa sähköinen. Yritykset voivat siis solmia sopimuksen haluamallaan tavalla. Muotovapaus ei kuitenkaan koskaan mene lainsäädännön edelle.