Mikä on elämys ja mullistaako se maailmasi? Se mikä on elämys sinulle ei välttämättä ole elämys naapurin Pekalle ja etenkään Lapin mummulle. Joku meistä tykkää valloittaa Himalajan huiput ja joku tykkää vetäytyä luostarin rauhaan hiljaisuuteen. Joku saa elämyksen aamukahvista kotonaan taikka lähikahvilassa ja mukaansatempaavasta kirjasta.
 |
| Kuva: Marjut Sirola |
Joku haluaa narrata elämänsä kalan aivan kuin Muumilaakson väki joka jallittaessaan mamelukkikalaa huomasi että kala vetääkin kalastusvenettä eikä vene kalaa. Jokaiselle elämys on henkilökohtainen asia, vauvasta vaariin. Perheen pienimmille se voi olla vaikka tutustuminen lähimetsän uhkiin ja mahdollisuuksiin tai ihan vaikka vain hiekkaa kämmenellä.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Jos väittäisin että kohdallani jotkut hienot kalastuskokemukset tai matkustus johonkin erikoiseen paikkaan ja uusiin maisemiin eivät olisi elämässäni olleet ainakin jossain määrin suuntaa-antavia (ilman että pitäisi haukkua totaaliseksi tuuliviiriksi) niin valehtelisin. Mutta on myös muunlaisia ja ei välttämättä aina edes matkailullisia elämyksiä: on esim. virtuaalitodellisuus mahdollisuuksineen, on teatteri, on taide ja urheilu ja moni muu. Tästä palaudummekin heti aluksi matkan käsitteeseen. Matkoja on monia, mutta matka ei välttämättä tarkoita siirtymistä pisteestä A pisteeseen B vaan matka on jokaiselle hyvin henkilökohtainen ja se voi periaatteessa tapahtua ihan ilman fyysisiä siirtymiäkin, se voi siis olla aktiivista tai passiivista. Monelle esim. viime keväinen Suomen jääkiekkomestaruus saattoi olla elämää mullistava kansallishurmoksellinen elämys. Joku myös muistaa Lordin edesottamukset Euroviisuissa muutaman vuoden takaa vaikkakaan en edelleenkään ymmärrä Lordia missään euroviisujen ulkopuolisessa kontekstissa saatikka heidän musiikkiaan. Mutta Lordi toi omaperäisellään ja uudella tyylillään elämyksen kotisohvillaan istuville maailman euroviisuihmisille.
Omassa työssäni olen pitkään ollut niin elämysten tuotteistajan, markkinoijan kuin myyjän ja asiakaspalautteenkin vastaanottajan roolissa. Olenpa mennyt sorkkimaan hieman opastustakin ja saanut sitä kautta hieman toisenkinlaista näkökulmaa. Olen saanut mahdollisuuden myydä ja toteuttaa elämyksiä ja mikä parasta - jakaa yhdessä asiakkaiden kanssa erilaisia elämyskokemuksia ja näkökulmia keskenään miltei samankaltaisista pienten variaatioiden elämystuotteista. Samalla sabloonallakin suunniteltu tuote tuottaa viime kädessä monia erilaisia elämyskokemuksia. Tästä syystä ylenpalttinen erilaisten ja pieniin eroihin perustuvien variaatioiden räätälöinti ei mielestäni ole aina edes kovinkaan tarkotuksenmukaista. Pitää muistaa että matka ja elämys lähtevät siis ennen muuta ihmisen omasta päästä. Ennen elämysten myyntiin tarttumista on usein olennaista kokea, mikäli suinkin mahdollista, myymänsä elämystuotteet myös henkilökohtaisesti ikään kuin asiakkaan roolissa ja hänen näkökulmastaan, jotta tietäisi mistä jatkossa asiakkaille puhuu ja tietäisi myös mitkä nimenomaiset elämyskokemuksen elementit kulloisessakin elämyksessä saavat suurimman painoarvon: onko se yksilöllisyys vaiko hyvä tarina vaiko moniaistisuus vaiko aitous vaiko ideaalisessa tapauksessa kaikki ne yhteensä samassa tuotteessa.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Periaatteessa olen kyllästynyt äärimmäiseen "asiakkaita keinolla millä hyvänsä" -tyyliseen elämysnikkarointiin ja tuotteistamiseen ja tietynlaisten toistuvien elämystuotteiden massamonistukseen pienin eri variaatioin. Mikään ei voi olla tunneköyhempää ja epäaidompaa kuin esim. ottaa käsittelyyn joku tuote esim. vaikkapa mönkijäajelu ja räätälöidä siitä erilaisilla pikkunippeleillä ja vippaskonsteilla eri variaatioita pituuden ja lounassisällön mukaan aikakaudella jolloin ko. safareista kiinnostuneilla alkaa kaikilla seisoa mönkijät omassa kotipihassa. Jos asiakas hakee aamulla kotonaan postin laatikosta mönkijällään ja mönkijä kuuluu hänen päivittäiseen mukavuusalueeseensa niin elämyksen tuottajan pitäisi pystyä keksimään jotain muuta. Pitää pystyä seuraamaan aikaansa ja pysymään ajan tasalla.
Kaikilla yrittäjillä ei kuitenkaan ole aina mahdollisuutta kehitellä mitään erityisen omaperäistä uutta ja silloin kekseliäisyys onkin se valtti: tekemisen ei tarvitse olla jotain huikean erikoista ja viimeisiin teknologian saavutuksiin nojaavaa vaan elämyksen voi rakentaa esim. muunlaisen tuoreen sisällön ympärille kuten esim. kiinnostavien vanhojen perinteiden, esim. vanhat perinneleikit ja kisailut toimivat erityisesti yritysryhmillä usein hyvin ja ne voidaan toteuttaa hyvinkin pienellä budjetilla. Päällimäisenä elämyksenä näissä ei useinkaan ole jännitys, itsensä ylittäminen tai edes moniaistillinen kokemus vaan yhteisöllisyyden tunne ja tekemisen aitous. Etenkin ulkomaalaisille ryhmille kaikki erityinen ja jollain tavalla esim. suomalaiseen perinteeseen ja tapoihin nivoutuva tekeminen koetaan eksoottiseksi elämykseksi ja jättää usein miellytävän muttei kuitenkaan pelottavan muistijäljen. Islantilaiset osaavat hyödyntää perinteisiä uskomuksiaan ja tapojaan matkailun kentässä oivallisella tavalla. Näitä pieniä tontuille kunnioituksella rakennettuja taloja voi löytää matkaillessaan Islannissa. Pieni juttu sinänsä mutta tuo lisää elämyksellisyyttä matkailukokemukseen.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Oma intohimoni on kieltämättä enemmän aktiivisen tekemisen puolella ja näin ollen katson että minun on helpompi esim. matkailun kentässä tuotteistaa ja myydä tuotteita jotka ovat selvemmin yhteydessä rajojen rikkomiseen ja selviytymiseen. Parhainta antia on kenties yhdistää sopivassa määrin jännitystä pohjimmiltaan tuttuun ja turvalliseen perustuotteeseen ja tuoda sitä kautta tuotteeseen uutta väriä.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Keinotekoinen tuote asiakasvirran kasvattamiseksi etenkin mikäli se on läpinäkyvää asiakkaalle, ei yleensä johda menestykseen. Esim. kalastusmatkojen markkinoinnissa olennaista on tehdä elämystuotteesta yhteisöllinen niiden eri elämyskokemusten kautta mitä eri asiakkaat matkoillaan kokevat ja hyödyntää yhteisöllisyyttä esim. sosiaalisessa mediassa sekä viraalisesti, näin hyvä ja toimiva tuote markkinoi helposti itse itseään ilman että siitä tarvitsisi pitää isoa mekkalaa. Mutta tuotteen täytyy olla hyvä, muuten tämä ei tietenkään toimi. Sosiaalisessa mediassa pienetkin negatiiviset kommentit noteerataan usein laajasti, joten varaa huonoon asiakaspalveluun ja tuotteistamiseen ei yrityksillä nykyään juuri ole.
Kaipaan tältä opintojaksolta erityisesti erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia siitä miten pitkälle voidaan tuotteen suhteellisen "täydellisyyden" tavoittelussa mennä ja mikä on tarkoituksenmukaista. Mikä on täydellistä yhdelle ei ole täydellistä toiselle. Onneksi maailma on pullollaan elämyksiä. Haluan katsoa elämysten myynnin kenttää mahdollisimman monelta kannalta ja eri ihmisten näkökulmista, ei pelkästään sen yrittäjän. Riittäisikö joskus kenties vähempikin yrittäminen ja etenkin se "väkisin yrittäminen"? Joskus on vaikea nähdä metsää puilta ja aitous katoaa herkästi samoin kuin myös aitous asiakaspalvelutilanteissa. Itselläni on kokemusta matkailupuolella tapahtuneesta "aidosta" elämysmyynnistä kuin myöskin epäaidosta elämysmyynnistä, jolloin oma tekemisen intohimo ja osaaminen eivät ole täysillä sen takana mitä teet. Aidossa myynnissä olet täysillä mukana ja saat asiakkaasi innostumaan aiheesta. Epäaidossa myynnissä olet kuin puhelinvastaaja joka ottaa vastaan tilauksia tehokkaasti ja aikaa hukkaamatta ja elämyskokemus ei missään vaiheessa kulje ja välity oman itsesi läpi kertoessasi tuotteesta asiakkaallesi - intohimo tekemiseen puuttuu eikä näin ollen välity asiakkaalle. Mikäli asiakas ei ole pakko-oston paikassa ja viime tipassa ideoimassa jotain hätäisesti niin luultavasti epäaidossa myyntitapahtumassa elämystuote jää myymättä.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Olen sitä mieltä että elämysten suunnittelussa, markkinoinnissa ja myynnissä sekä asiakaspalvelussa tulisi olla ensisijaisesti sellaisia henkilöitä jotka ovat itse aidosti kiinnostuneet kyseisenlaisista elämyksistä ja ehkä myös niitä kokeneet tai harrastaneet. Elämysten myynti ei ole mitä tahansa tavarakauppaa jossa jokin tietty suppeampisisältöinen tarve täytetään. Mikäli elämystalouden kentässä markkinoinnista vastaa henkilö joka luulee olevansa "vaan töissä siellä" niin tulokset eivät varmasti päätä huimaa ja mitään kovin aitoa elämyksellistä tuskin pääsee syntymäänkään. Asiakkaat eivät ole tyhmiä vaan aistivat tunnelman ja sen tunnelman tulisi olla läpi koko tuotteen elinkaaren mahdollisimman aito ja innostunut. Säilytetään siis innostus ja aitous tekemiseen tai muutoin vaihdetaan alaa suosiolla, eiksjoo!
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Positiivinen elämyskokemuskin saattaa sisältää yleisesti negatiiviseksi tulkittavia tunteita tai elementtejä, esim. lievää pelkoa. Itselläni parhaat ja effektiivisimmät kokemukset sijoittuvat tutuksi ja rakkaaksi tulleeseen Kuolan niemimaahan. Siitä päivästä lähtien kun olin esimmäisiä kertoja lentämässä venäläisellä vanhalla MI-8 helikopterilla huoltolennon kyydissä 1,5 tunnin lentomatkan tundran yllä Murmankista koilliseen elämäni ei totaalisesti enää ole palannut samoille raiteilleen. Näin on sittemmin käynyt melkoisen monelle.
Joka tapauksessa, tarinani ko. lennosta menee jotakuinkin näin: Saavuin Murmanskiin ja yövyin eräässä korkeassa talonrähjässä sijaitsevassa huoneistossa yhdessä muutaman torakan ja lutikan kanssa. Muistan talon siksi hyvin, että sen ulko-ovella olevassa ovikoodilaitteessa (jossa on isot ulos ponnahtavat painonupit) pitää muistaa painaa kaikilla viidellä sormella yhtäaikaa tiettyjä numeroita päästäkseen sisään ja kaasuliedellä teetä keittäessäni tuliliekki humahti saman tien sytytysvaiheessa reippaaseen puoleen metriin. Yövyttyäni tässä edelläkuvatun kaltaisessa paikassa ystäväni tulivat hakemaan minut pienelle sightseeingille odotellessamme helikopterikuljetusta. Sightseeingin kohteena oli Murmanskin liepeillä olevalla helikopterilentäjien hautausmaa, jonne on tosin haudattu myös siviililennoilla Kuolassa kuolleita. Minulle kerrottiin tarinoita siitä kuinka helikopterit joskus räjähtävät tankatessa jos Igor unohtaa sammuttaa tupakkinsa. Venäläisissä hautakivissä on aina vainajan kasvokuva, mikä tekee kohtaamisista hautuumaalla mieleenpainuvampia. Makaaberin tunnelman vallassa astun hieman myöhemmin sisältä rähjäiseen MI-8 kopteriin jonka kumipyörät näyttävät uhkaavan tyhjiltä ja mietin onko ne kertakaikkiaan puhjenneet. Korkea-arvoinen venäläisupseeri naurahtaa kysymystäni tyhjistä renkaista lentoa odottaessamme ja toteaa "Marjut hyvä, me aiomme lentää tuolla kopterilla, emme ryömiä". Olo alkoi helpottaa. Matkustamossa minua odotti muutaman armeijapukuisen lisäksi myös iso koira, lasti kirkasta viinaa, ruokatarvikkeita ja monta metriä pitkä avaruussukkulan näköinen kerosiini- eli lentopetrolikapseli jonka kyljessä oli tupakointikieltomerkki (kerosiinin haihtuva höyry voi muodostaa syttyvän seoksen ilman kanssa ja leimahduspiste on varsin alhainen). Silkkaa semiotiikkaa ja merkkien tulkintaa siis koko päivä!
Lento sujui hyvin, tuijotin välillä jähmettymättä kopterin sisäkatosta vapaasti roikkuvia piuhoja ja rikkoutunutta ikkunaa ja pääsin myös kunniapaikalle ohjaamoon helikopterin apuohjaajaksi . Alla vilisivät silmiähivelevät tundramaisemat syysloistossaan.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Olin lumottu ja hyvilläni siitä että olin hengissä. Samalla reissulla koukutetut isot kalat olivat tämän lisäksi pelkkää plussaa ja hieman rauhallisempaa touhua. Välillä pääsin jopa saunomaan ja nukuin yöni mökissä takkatulen ritistessä hyvin. Paluumatkalla helikopteri lensi totaalisumussa. Ikkunoista ei näkynyt muutakuin valkoista pumpulia pitkiin aikoihin. Onneksi matkalla ei juuri ole korkeita mäkiä, puita eikä voimalinjoja ja tiesin että lentäjät olivat entisiä taistelulentäjiä Afganistanin ajoilta ja pystyvät lentämään koptereita lähes miten päin tahansa tarvittaessa. Voitin pelkoni ja palattuani matkalta en halunnut kohdata arkea enää samanlaisena kuin ennen. Kipinä oli syttynyt. Tämä oli varsinainen ONCE-IN-A LIFETIME (myöh. EVERY YEAR) kokemukseni ja osoitus siitä että elämykseen ei vaadita aina täydellisyyttä ja kaikkien asioiden sujumista odotetulla tavalla vaan elämyksen joku osa voi olla jossain määrin myöskin negatiivisilla tunteilla leikittelevä mikäli kuitenkin positiiviset asiat saavat loppupelissä enemmän painotusta. Jälkeenpäin olen kokenut osaavani aidosti kanavoida ja käyttää omia tuntemuksiani ja elämyskokemuksiani hyödyksi esim. matkamyynnin saralla.
 |
| Kuva:Marjut Sirola |
Rakkaat kalastusasiakkaani kuluneilta vuosilta - Truly yours!
